Gorée

Olen matkalla Senegalissa, Dakarissa, jonka edustalla Atlantin valtameressä on Goréen saari. Todella kaunis, pieni saari on Unescon maailmanperintökohde ja siellä käy päivittäin satoja vierailijoita. Kilometrin laivamatkaa mantereelta saarelle on kuljettu vuosisatojen ajan. On arvioitu, että Goréen ja muiden samankaltaisten kauppakeskittymien kautta vietiin Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan sekä Eurooppaan orjiksi jopa 12 miljoonaa afrikkalaista 1400-1800 luvuilla. Miljoonat kuolivat jo matkalla.

Orjat ovat olleet ilmaista työvoimaa. Heidän vaikutus esimerkiksi 1800-luvun Yhdysvaltojen eteläosavaltioiden talouteen on ollut merkittävä. Tosin jotkut huomauttavat, että puhtaasti ekonomisesta näkökulmasta ajateltuna orjatyövoiman haittapuoli oli heidän motivaatiopuutteensa eivätkä he useinkaan pystyneet tuottamaan isännilleen niin paljon voittoa kuin toivottiin. Sanotaan, että maanviljelyn koneellistumisen myötä pohjoisosavaltioiden talous kasvoi etelää nopeammin juuri siksi, että orjilla ei yleensä ollut halua oppia uusimpia työmenetelmiä.

Historioitsijat ja ekonomistit voivat pohtia tällaisia syy-seuraussuhteita, mutta Goréen kokemus sai ainakin minut pohtimaan nykymaailman tilaa. Laitetaanko edelleen 2020 luvun lähestyessä ihmisten kylkiin hintalappuja ja myydään heitä kuin mitä tahansa muuta kauppatavaraa? Meillä ei ole mitään tekemistä menneisyyden orjakaupan kanssa, mutta se on osa kansainvälisen kaupankäynnin historiaa ja siksi meidänkin tulee olla siitä tietoisia. Menneisyyden epäkohtien tunnistaminen voi auttaa meitä tuomitsemaan myös nykyisiä vääryyksiä.

Meidän peruskuluttajien olisi tärkeä nähdä osallisuutemme nykyiseen globaaliin epätasa-arvoon. Toki meillä on paljon hyvää, jota ei ole varastettu keneltäkään pois, mutta samalla on aivan liian paljon tarjolla kaikenlaista halpaa, koska jollekin ei makseta työstään kunnon palkkaa. On sinisilmäistä väittää, ettei tänä päivänä olisi enää orjuutta - enkä puhu nyt järjestäytyneen rikollisuuden ihmiskaupasta, vaan kansainvälisen bisneksen oksasta, jonka tavoitteena on kantaa hedelmää mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman paljon ja mahdollisimman halvalla. Ja tarjontaa on, koska kysyntää riittää. Halu saada itselleen vaikka muiden kustannuksella on syvällä ihmisessä.

Paluulautalla Goréelta en voi olla ajattelematta sitä, kuinka monenlaisia palikoita on meidän länsimaalaisten hyvinvoinnin ja nautinnon rakentamiseksi käytetty. Me elämme maailmassa, jossa suomalainenkin vaikuttaa päivittäin valinnoillaan esimerkiksi afrikkalaisten tai aasialaisten elämään. Samalla me nautimme siitä, että joku on poiminut kahvipapumme, valmistanut vaatteemme tai louhinut tarvittavat raaka-aineet älypuhelimiimme.