Tuplasti satutettu

Loukkaannuin. Se, mitä minulle sanottiin, tuntui pahalta ja jäi vaivaamaan. Puhuin asiasta läheisen ystäväni kanssa. Mietin, etten halua alistua ja jättää asiaa siihen. Keräsin rohkeutta. Pohdin, mitä sanoisin hänelle, joka loukkasi - lisää kitkaa välillemme en halunnut. Koputin työhuoneen oveen, sain kutsun sisälle ja sanoin: "Minua on jäänyt vaivaamaan se, mitä sanoit minulle viimeksi. Se tuntui pahalta."

"No, älä nyt ota sitä vakavasti. Taisit ymmärtää asian väärin. Kaikki hyvin!"

Puhuimme vain hetken, mutta kaikki ei ollut hyvin. Koin, että olin epäonnistunut.

Tämän kaltaiset tilanteet ovat valitettavan arkipäiväisiä. Joku uskaltautuu puhumaan ristiriidan herättämästä vaikeasta tunteesta, mutta lopputulos on pettymys. Sovittelijana näitä tarinoita kuulee usein: on yritetty puhua, on selvitetty, on jankattu - mutta mikään ei ole auttanut. Puhumiseen pettyneet ihmiset eivät yleensä ole kovin innostuneita sovittelusta, koska uusi yritys puhua asiasta kuulostaa lähinnä turhauttavalta. Miksi kukaan haluaisi hakata päätään seinään?

Ben Furman kuvaa tällaista kokemusta termillä kaksoisloukkaus. Kun joku on loukkaantunut ja kertoo pahasta olostaan, häntä satutetaankin uudelleen. Usein kaksoisloukkaus tapahtuu ilman loukkaamistarkoitusta eikä loukkaaja siis välttämättä edes huomaa sitä.

Ensimmäiseen loukkauksen jälkeen moni jää pohtimaan tilannetta ja käsittelee asiaa jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Mitä merkittävämpään asiaan liittyen loukkaus on toteutunut, sitä syvemmin se koetaan. Toki joskus loukkaus voi herättää spontaanin tunnepurkauksen. Tunteen ilmaisutavoissa ihmisten piirteet ovat hyvin erilaisia. Loukkaantumisesta kertominen vaatii kaikilta rohkeutta, koska omista tunteista avautuminen sisältää aina riskin joutua torjutuksi.

Riippumatta siitä, miten loukkaantunut ilmaisee pahan mielensä, on tärkeää, ettei loukattua loukata lisää. Näin kuitenkin herkästi käy. Tuplaus. Loukkaantuneella on tarve tulla kuulluksi ja kaksoisloukkauksessa tätä ei tapahdu. Se johtuu siitä, että loukkaantuneen annetaan tavalla tai toisella ymmärtää, ettei hänellä ole syytä olla loukkaantunut. Tai että loukkaaminen oli oikeutettu. Loukkaantunut tuntee itsensä torjutuksi.

"Se oli vain huumoria."

"Nyt et näköjään ymmärtänyt asiaa ihan kunnolla."

"Tämä kaikki lähti siitä, miten sinä toimit."

"Oletpas sinä herkkä."

Tällaiset kommentit kääntävät loukkaantumisen loukkaantuneen syyksi. Jos ihmiselle selitetään, että loukkaantuminen johtuu hänestä itsestään, hän loukkaantuu yleensä lisää. Se tuntuu tuplasti pahalta ja turhauttaa. Moni on poistunut puhutteluista ja selvittelyistä tällaisen kokemuksen kanssa: ei ole tullut kuulluksi ja ymmärretyksi.

Voit välttää kaksoisloukkaamisen yksinkertaisella toimenpiteellä: hillitse oma ensireaktiosi sanomalla alkuun vaikkapa "kiitos, että otit asian puheeksi" ja pyydä sitten loukkaantunutta kertomaan lisää. Älä mieti, miten puolustautuisit. Pyytämällä "kerro lisää" annat mahdollisuuden loukkaantuneelle tulla kuulluksi. Vaikka viesti, jonka kuulet, ei tuntuisi sinusta hyvältä, älä rupea selittelemään. Se tuntuu herkästi vähättelyltä. Kuuntele. Ota vastaan se, mitä loukkaantunut on kokenut mahdollisesti juuri sinun toimintasi vuoksi. Vaikka tilanteessa olisi jokin väärinymmärrys tai muu mielestäsi lieventävä asian haara, ole aidosti pahoillasi siitä, mitä tilanne on herättänyt toisessa. Lopuksi on vielä oleellista miettiä, mitä voisitte asian eteen tehdä.

Jos olet itse loukattu, pyri käsittelemään omaa oloasi. Vältä juoruamista tai pahan puhumista loukkaajasta. Jos et pysty ottamaan asiaa puheeksi sinua loukanneen ihmisen kanssa niin hakeudu jonkun turvallisen läheisen luo, joka sinua kuuntelee. Toivottavasti löydät tähän sopivan henkilön myös työpaikaltasi.